perjantai 7. joulukuuta 2018

Digi lopetuspostaus | Mitä jäi käteen?

Blogin kirjoittaminen

Aluksi ajatus siitä, että muut kuin opettajat lukevat koulutehtäviäni tuntui inhottavalta, mutta loppujen lopuksi ei se ollutkaan niin paha asia. Blogin kirjoittaminen oli mukavan erilaista perinteisiin esseisiin verrattuna ja sopivien lähteiden tutkiminen oli mielenkiintoista. Kun tehtävänä oli kirjoittaa asiantuntijablogia oli sitä myös tavallista blogia helpompi lähestyä, sillä jollain tapaa koin, ettei tarvitse olla välttämättä erityisen luova vaan ennen kaikkea asiantunteva. Pidin siitä, että blogipostausten tehtävänannot olivat esillä heti kurssin alusta ja deadlinet oli ripoteltu sopivasti yksi per viikko. Näin ei missään vaiheessa kasautunut liikaa tehtäviä päällekkäin, vaan pikemminkin postauksia halusi tehdä jo vähän edellä.


Kuva täältä.

Muiden blogien lukeminen ja kommentoiminen

Muiden ryhmäläisten blogipostausten lukeminen oli kivaa ja postauksista sai hyviä ideoita myös omiin blogipostauksiin. Oli hauskaa lukea postauksia, jotka oli kirjoitettu samoista tehtävänannoista, joista olin omaan blogiini kirjoittanut, sillä siten näin miten eri näkökulmista ja muutenkin hyvin erilaisia postauksia samasta tehtävästä voi kirjoittaa. Toisaalta taas muista tehtävänannoista tehdyistä postauksista opin paljon uutta tietoa erilaisista aiheista. Postauksien kommentoiminen oli välillä hankalaa, mutta silloin kun aihe ja kirjoitustapa olivat erityisen kiinnostavia, oli niistä helppo keksiä myös kommentoitavaa.



Digitaalinen liiketoiminta

Kun eletään kuitenkin vuotta 2018, tunneilla käymämme asiat muun muassa sosiaalisesta mediasta,  digitaalisesta markkinoinnista ja verkkokaupasta olivat jo entuudestaan aika tuttuja. Blogin kirjoittamisen myötä tutustuin kuitenkin tarkemmin aiheisiin, joista kirjoitin omat postaukset, kuten pelillistämiseen ja inbound-markkinointiin.

Lähteet:

https://talouskuntoon.vuodatus.net/lue/2016/02/ikioma-blogi

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Innovoinnin työkalut

Käytimme innovointiprosessissamme neljää eri työkalua, joista kerron tässä postauksessa lyhyesti ja annan niille oman arvioni.

Asteikko: 😊😐😒

Brainstorming 😊

Tykkäsin tästä työkalusta kaikkein eniten, sillä kaikki saivat vapaasti heitellä ilmoille kaikki ideansa ja toisten ideoiden pohjalta syntyi uusia ideoita. Toisten ideoita ei vielä tässä vaiheessa arvioitu tai tuomittu, vaan niitä jatkokehitettiin. Uskon, että tätä työkalua voisin käyttää tulevaisuudessa sellaisissa tilanteissa kun tarvitaan paljon ideoita ja halutaan saada kaikkien ääni kuuluviin esim. työpaikan viihtyvyyden kehittämisessä. Tämä työkalu oli ehdottomasti omasta mielestäni miellyttävin ja tilanteeseen sopivin.

Lotus Blossom 😐

Työkalun ideana on laittaa kukan keskelle idea ja terälehtiin jatkoideat, joista syntyy uusien kukkien keskiosat ja niin edelleen. Tämä työkalu ei oikein toiminut ryhmällämme, sillä joillekin se oli vaikea ymmärtää ja se taas turhautti muita. Tähän myös tarvitaan erityisen paljon tilaa, jos se halutaan tehdä konkreettisesti ja silmää miellyttävästi. Ideana kuitenkin ihan hauska ja käyttämiskelpoinen varsinkin tilanteissa, joissa pitää muodostaa laaja kokonaisuus jostakin ideasta.




























                                                 Kuva täältä.


Brainwriting 😐

Työkalun ideana oli keksiä yhteensä 108 uutta ideaa kuuden kierroksen aikana. Työskentelimme läppäriemme avulla ja kierrosten edetessä sai näkyviinsä joitakin muiden aiemmin keksimiä ideoita, joita sai joko jatkokehittää tai keksiä kokonaan uusia ideoita. Tykkäsin siitä, että tämä työkalu oli niin erilainen, enkä ollut kuullut siitä koskaan aiemmin. Mielenkiintoa toi se, ettei yhtään voinut tietää mitä muut ideoivat. Tässä toistuivat kuitenkin samat ideat kierrosten jatkuessa, sillä oli niin vaikeaa keksiä enää uusia ideoita ajan tuoman paineen alla. Oli myös epämiellyttävää olla samassa tilassa muiden kanssa, kun ei kuitenkaan saanut keskustella heidän kanssaan. Sanoisin, että tämä työkalu piti parhaiten mielenkiinnon yllä, mutta se ei kuitenkaan ollut ehkä niin tilanteeseen sopiva.

Six Thinking Hats 😒

Työkalun ideana on tarkastella asiaa eri näkökulmista ja siten auttaa päätöksen teossa. Kaikilla kuudella eri värillä on oma näkökulmansa esim. musta pohtii riskejä ja on loogisessa mielessä negatiivinen ja punainen korostaa tunteitaan ja on intuitiivinen. Työkalu on hyvin aikaa vievä sillä kaikkia ideoita tarkastellaan kuudesta näkökulmasta. Se tekee työkalusta mielestäni tylsän eikä keskittyminen enää riitä viimeisen idean kohdalla. Joistakin näkökulmista oli myös erityisen haastavaa tarkastella asiaa. Visuaalisesti työkalusta sai kuitenkin kauniin ja mielenkiintoisen värien avulla. Voisin kuvitella käyttäväni työkalua tulevaisuudessa sellaisessa tilanteessa, jossa olisi kaksi yhtä vahvaa ideaa ja pitäisi päättää kumpi valitaan.




Kuva täältä.

Kaiken kaikkiaan oli ihan hauskaa ja mielenkiintoista kokeilla itselle uusia innovoinnin työkaluja, vaikka ne eivät kaikki olleetkaan välttämättä niitä parhaimpia työkaluja työstää projektiamme eteenpäin.


Lähteet:


Digi 5.7 | Virtuaalitodellisuus ja lisätty todellisuus


Virtuaalitodellisuus

Virtuaalitodellisuus on tietokoneella luotu keinotekoinen maailma, jossa käyttäjä siirtyy erilliseen virtuaaliympäristöön yleensä suljettujen virtuaalilasien avulla. Virtuaalitodellisuuden maailma on yleensä kolmiulotteinen ja siksi se tuntuukin täysin aidolta. Vr-laseissa on silmille erilliset näytöt, jotka luovat kolmiulotteisen vaikutelman. Syvyysvaikutelma, korkeus ja perspektiivi tuntuvat samanlaiselta kuin luonnossa. 360-videoihin on taltioitu erikoiskameran avulla tosielämän tilanteita ja videon katsoja pystyy siten katselemaan vapaasti ympärilleen, täydet 360-astetta.


Kuva täältä.

Virtuaalimaailman selvä etu on läsnäolon tunne eli immersio, joka on parhaimmillaan erittäin voimakas. Virtuaalitodellisuuden suurin tekninen ongelma on kuitenkin se, että vr-laitteet voivat aiheuttaa pahoinvointia. Tämä johtuu siitä, että kehon tasapainoaisti ja silmiin tuleva visuaalinen signaali ovat ristiriidassa.

Lisätty todellisuus

Lisätyssä todellisuudessa käyttäjä näkee reaalimaailman, mutta sen päälle lisätään virtuaalisia elementtejä. Ne voivat olla esimerkiksi animaatioita, grafiikkaa, ääntä, videota tai GPS-tietoja. Pokémon Go-peli on monille tuttu esimerkki lisätystä todellisuudesta. Siinä älykännykän kameran ja näytön avulla voidaan näytätä virtuaalisia olentoja omassa ympäristössämme.

Tulevaisuuden kaupankäynti

Tulevaisuuden kaupankäynnissä virtuaalitodellisuutta ja lisättyä todellisuutta voi varmasti hyödyntää hyvin monin eri tavoin. Esimerkiksi tuotepakkaukseen tai mainokseen voidaan lisätä ilmestymään hahmoja tai esineitä, kun niitä katsotaan esimerkiksi kännykän tai tabletin läpi. Tulevaisuudessa liikkeissä voisi olla esillä vain rajallinen tuotevalikoima ja kokeiltavat tuotteet voitaisiin näyttää digitaalisesti asiakkaalle. Tavaroiden kuljetuksesta voisi jäädä pois yksi välivaihe ja tuotteet toimitettaisiin tehtaalta suoraan asiakkaan kotiin. Huonekaluja ostettaessa voisi kännykän tai tabletin kameran avulla osoittaa paikkaa johon huonekalun haluaisi sijoittaa ja näytöltä näkisi miltä se tulisi siinä kohdassa näyttämään.




Kuva täältä.

Lähteet:

http://arjenteknologiat.utu.fi/tag/kaupankaynti/
https://www.gigantti.fi/cms/gigantin-virtuaalitodellisuus/virtuaalitodellisuus-on-saapunut-giganttiin/
https://www.pokemongo.com/en-us/
https://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/jiiihaaa-virtuaalitodellisuus-nyt-mentiin-6603132
https://www.vtt.fi/Impulssi/Pages/Kolmiulotteinen-virtuaalitodellisuus-ja-lisätty-todellisuus-Kohti-uusia-maailmoja.aspx
https://yle.fi/uutiset/3-9072959

Digi lopetuspostaus | Mitä jäi käteen?

Blogin kirjoittaminen Aluksi ajatus siitä, että muut kuin opettajat lukevat koulutehtäviäni tuntui inhottavalta, mutta loppujen lopuksi ei...